torstai 19. maaliskuuta 2015

Kalastusta ravintolassa

3 viikkoa jäljellä. Tästä koulua on reilu viikko ja sitten loput lomaa. Saas nähdä kuinka haikee fiilis sitä loppua kohden kehittyy, mutta tiedän et kyllä se tulee nakertamaan hieman. Vaikkakin aikaisin (ilmeisimminkin) alkava golfkausi Suomessa on omiaan helpottamaan tuskaa. Pelihalut on isot kun viimekausi meni käytännössä ohi kesä-heinäkuun vaihteessa räjähtäneen polven ansiosta. Kaks kaveria, Olli ja Nico, tulee ens viikolla tänne lomailee ja lähetään kaikki sitten 8.4 meikäläisen viisumin umpeutuessa kohti Suomea. Tarkotuksena ottaa loppuun vielä kerran kaikki irti mitä tästä mestasta saa!


Viime lauantaina mentiin Sakin kanssa Zauo nimisee ravintolaan. Jujuna on, että saat narrata omat fisusi altaasta ja sitten kokki duunaa sen sulle instanttina :D Oli helvetin hauskaa! Itse olen toki naperkulliaisena kalastanu paljonkin kun porukat asuu järven likellä, mutta Saki varsinkin oli ihan onnessaan kun ekaa kertaa pääs ongelle. Kalan nappaamiseen ei menny kauaa, 10 minuutissa saatiin jo kaks, joka oli myös tavotteena. Luin arvosteluista, että ois muka vaikeeta saada saalista, joten ehkä suht aikainen ajankohta auttoi asiaa. (noin klo 17)
 








Saki aitona japskina tahtoo syödä lähes kaiken raakana, mutta otettiin kuitenkin vain puolet isommasta uiskentelijasta sashimina ja puolet paistettuna, ja pienempi sintti sitten kokonaan sashimina. Oli varmaa parasta kalaa mitä on tullu syötyä, niin tuoretta ei saa mistää muualta! Vaikka syöttölä ei esteettisyydellään hivellyt silmämunia, niin safka on sitä vastoin todella näyttävää ja herkullista. En näköjää mukamas ottanu kuvaa siit isommasta fisusta lautasella....

Kuva poistettu.
 



 Fisut oli noin 1000 jeniä halvempia jos onnistuit nappaa sellasen itse. Altaissa oli myös eroja, ja sellasessa mistä ois saanu vähän isompaa kalaa voi vahingossa napata pahimmillaa 15 000 jenin (reipas 100e) hintasen vonkaleen, joten pitäydyttiin suosiolla pienemmille kaloille varatuissa altaissa :D Hintaa aterialle tuli yhteensä 7000 jeniä meiltä kahdelta, mikä ei oo ollenkaan paha. Kumminkin aidosti hyvää ruokaa ja hauska kokemus. Ruokaa oli niin paljon ettei kaikkea meinannut saada syödyksi, kun tilattiin oheen muun muassa mustekalan renkaita, jotka btw muutti mun käsityksen mustekalasta ikuisesti. Ihan sikaa hyvää eikä yhtään sitkeetä! Viereisessä pöydässä vedettiin isommalla budjetilla hummeria yms. Sekin on näköjään japskien mielestä parasta raakana.








Tässä joskus aiemmin käytiin koulun speaking partnerien kanssa tsiigaamassa jotain puutarhaa. Oli oikein nätti. Taas unohti hetkeksi, että on päräyttävän ison metropolin ytimessä.







 Matkalla puutarhaan käytiin temppelissä, jonne pääsi kätevästi rullaportaita. Täällä kyllä osataan arvostaa elektronista portaiden kapuamista :D Ihan ihme paikoista löytyy eskalaattoria.





Viikonloppuna kävin myös ekaa kertaa ikinä mangacafeessa. On kyllä niin japanilainen mesta kun voi olla. Ikinä ei oo ollu suurta intressiä käydä katsastamassa näitä, koska oon aatellu että siellä vaa luetaan mangaa ja ollaan otakuja... No nyt mentiin Sakin kanssa, koska 1000 jenillä pääsee kolmeksi tunniksi viettämään aikaa, johon sisältyy biljardi, darts ja alla kuvassa näkyvät dataushuoneet. Lisäks saa vetää softdrinkkejä nomihodaina koko ajan.

Täytyy sanoo että koko atmosfääri oli tosi kotoisa ja rauhallinen. Näytti, että suuri osa tulee sinne vaan olemaan rauhassa ja osa tekemään läksyjä. Toki runkkukoppi voi olla osuva nimitys, mene ja tiedä miten niitä kukin käyttää. :D Varmasti se, että jengi asuu Tokiossa porukoiden nurkissa pitkään pienissä kämpissä ilman omaa rauhaa vaikuttaa näiden suosioon. Toki hyllyt on täynnä sitä itse mangaakin. No en tänne itse lomaillessani yksin jaksaisi tulla, mutta treffeillä aterioinnin jälkeen tämä on huomattavasti rattosampi mesta zillata kuin kahvilan jakkara.
Random kuva jostain baarista, joka tarjoili litran tuoppeja.
Huomenna pääsee (taas.... this is getting out of hands) syömään yakinikua! Moella on synttärit ja onnistuttiin Hansin kaa huijaamaa kaikki haluumaan meiä suosikki ravintolaan, Guts Souliin, joka tarjoilee LIHAA. Täällä safka on niin hiilaripitosta ja vähäproteiinista, että yakiniku on omiaan helpottamaan lihaisia himojani. Noh, mutta, seuraavan kerran raporttia sitten kun Olli ja Nico on mestoilla. 

Zau! -Z




torstai 12. maaliskuuta 2015

Eroja ja yhtäläisyyksiä

Alle kuukausi jäljellä! Menee aika ihan sika nopeesti. Muutama viikko sitte olin harkitsemassa vakavasti toisen lukukauden opiskelua täällä, kunnes totesin, että kauhee vaiva. Vähän harkitsin myös, että jos vuokrais asunnon kuukaudeks ja lomailis ennen uraputkeen sujahtamista, mutta viisumin jatkaminen ja kämpän saaminen vaikutti niin vaikealta, että luovuin siitäkin ajatuksesta. Harkinnassa painoi myös isosti kovasti kolottava golfhammas ja muutenkin Suomen kesän fiilistely frendien kaa. Pääseehän tänne aina takasi sitten jos oikein houkuttaa.

Oon viimeaikoina miettinyt eroja ja yhtäläisyyksiä Suomen ja Jaappanin asukkaiden välillä. Tuntuu, että japskeista ja koko maasta on ihan sikana kaikennäkösiä olettamuksia ja ennakkoluuloja. Mun mielestä kaiken kaikkiaan erot ihmisissä ei loppujen lopuksi oo kovinkaan isoja Suomeen, mutta toisaalta on paljon käytännön tapoja jotka hoidetaan eri tavalla... ja toisaalta joitain olevaiseksi oletettuja tapoja taas ei välttämättä ole... ainakaan mun mielestä. Esitän nyt hieman omaa pohdintaa havainnoistani japskien syvimmän olevaisuuden ja käytöksen suhteen.

Ensinnäkin oon käynyt täällä aikasemmin sen neljä kertaa, mutta vasta nyt vaivauduin lukemaan etukäteen jotain faktoja paikallisista tavoista ja mitä on syytä tietää. Ei siellä mitään yllättävää oikeestaan ollut, PAITSI se, että japskit ei kuulemma katso silmiin. Tämä pätee kuulemma ihan arkisesta keskustelusta flirttailukulttuuriin. Paskat. Mitään en ollu huomannu aikasemmilla kerroilla ja nyt oikeen oon  yrittänyt kiinnittää huomiota. Kaverit kattoo puhuessaan ihan suoraan silmiin ja flirttailukin onnistuu sangen näppärästi öögiin tsiigailemalla. Voi olla, että jossain bisneskulttuurissa silmämunat on pyhiä, mutta ihan turha tuijotella släbäreitä tietosesti kun täällä koittaa olla ja käyttäytyä. Ihan samanlailla menee kun Suomessakin.

Japskeista sanotaan aina, että ne on tosi kohteliaita ja huomaavaisia. Nojoo, on ne. Mutta toisaalta kuten aikaisemmassa postauksessa viittasin niin esim asiakaspalvelijoita kohtaan ollaan hämmentävän ei-kohteliaita tai jopa töykeitä suomalaisella mittapuulla. Meidän sensei nauro taannoin kun kerroin, että sanon kassalla päivää ja kiitän kun saan vaihtorahat ja kamat pakattuna käteen. Kuulemma ei pitäs sanoa kiitos eikä tervehtiä, vaan maksimissaan heittää sellanen "tänks" -tyyppinen informal sana. Suomessa ei oo oikeen vastaavaa, mutta kiitos se ei ole varsinaisesti. Ihan sika töykeetä! Asiakaspalvelijat sen sijaan kohtelee asiakkaita kuin jumalia koko päivän.... Sääliksi käy.

Tuo huomaavaisuus mietityttää muutenkin enemmän. Ylipäätänsä kyllä mun mielestä Suomessaki ollaan ihan huomaavaisia. Siis paitsi jos on kusipää. Ylipäätänsä ei se oo mun mielestä huomaavaista, että ventovieraita tervehditään jenkkityylillä hissiin mennessä. Teennäistä ja turhaa. Ei japskitkaan niin tee. Se on huomaavaista, jos itellä on viikon ostokset ja kaverilla takana suklaapatukka ja päästää ohi jonossa. Tai törmätessä toiseen sanoo sori. Ei japskitkaan mistään pikkutönäsystä oo polvillaan anteeksiantoa anelemassa. Kaiken kaikkiaan mun mielestä eroa ei juurikaan ole, mutta täällä suurempi osa normaalikäytöksisiä ihmisiä ja Suomessa vuoden mittaan törmää hieman useempaan perseenpesuämpäriin kaupungilla kulkiessa. Toki täällä kielenkäytöllä saa luotua lisää teennäistä kohteliaisuutta, mutta käytännön toiminnassa kun ollaan kohteliaita niin ihan samanoloista se mun mielestä on kuin Suomessakin.

Japanilaisten pukeutumistavat! Jos joku luulee, että täällä näkee kaupungilla geishoja kimonoissa ja samuraita univormuissa, niin ei näe. Kimonoita näkee viikonloppuisin jonkin verran, se on kuitenkin kansallispuku naisille ja suosittu juhlavissa tilaisuuksissa. Muuten pukeutuminen on aika samanlaista kuin lännessä, paitsi miehillä puku on hyvin normaali työasu ja naiset pukeutuu ylipäätänsä erittäin hyvin. Eli se mielikuva miljoonista pukumiehistä on aidosti aika kohillaan. Mutta enemmän tulee naisia kateltua, ja suurimpana erona olen havainnut, että täällä naiset pukeutuu hyvin isolla prosentilla korkokenkiin ja myös sen mukaiseen asuun ihan joka päivä. Samaan syssyyn pitää mainita, että keskimäärin japskineidot on ihan törkeen huonoja kävelee korkkareilla. Siis todennäkösesti se johtuu siitä, että monen jalkaterät osottaa ihan ihme suuntiin. Ilmeisesti niiden suoristamista junnuna ei pidetä tärkeänä.... se on varmaan joku kansantauti, että ne ylipäätänsä on ulko- tai sisäkierrossa niin monella :D

Yhtenä selkeimpänä yhtäläisyytenä japskien ja suomalaisten välillä pidän sosiaalisuuden tasoa. Myös japskit on hiljasemman puoleisia tallaajia... kunnes saavat alkoholia. Sitten kaikki on oikein sosiaalisia ja kiinnostuneita, ihan ku Suomessa!! Japskit myös dokaa vähintään yhtä usein kun suomalaiset, joten siinäkin ollaan samalla sivulla. Määrät on toki erilaisia useimmilla, koska kuuluisa aasiageeni on siivilöitynyt monen vereen, eli paljon ei tartte juoda kunnes jo posket punoittaa.

Vielä pitää mainita kierrättäminen ja ympäristöystävällisyys, vaikkei se nyt varsinaisesti käytöstä olekkaan. Mulla oli vielä tähän vierailuun saakka sellanen käsitys, että oikein luontoystävällistä porukkaa nuo japandeerokset. Ehkä taustalla oli tieto autojen ekstrakatalysaattoreista ja silmiin pistävän siistit kadut. Mutta nyt kun täällä on hengaillut niin ei nää kyllä suomalaisella mittapuulla mitään kierrätyskurkoja ole. Jenkit nää hakkaa toki satanolla kyseisellä mittarilla, koska nää sentään kierrättää. Mutta suomalaisella mittapuulla? Noooot.

Ensinnäkin pahvit ja paperit menee samaan roskikseen, tai ainakaan niille ei oo omaa lootaansa roskakatoksessa. En sit tiedä jos joku on palkattu erittelemään niitä roskia sitten myöhemmässä vaiheessa. Lajittelun lisäksi silmiin pistää HÄVYTÖN määrä muovipusseja. Ja sateenvarjoja!! Yks kauppa myi 1,5 egen hintaan sontsia ja kymmenen satsista sai alennusta. Laatu on luokkaa pieraset sitä kohti niin paineaaleto repii sen kappaleiks. Muovipusseja tulee jokasen pikkuostoksen pakkajaisten kylkiäisinä vähintään kaksi, usein yksittäisille ostoksille saattaa löytyä oma pussinsa. Ja voi että niitä pusseja kertyykin.... ihan pahaa tekee.

Tästä listasta jäi puuttumaan varmasti paljon asioita, joita suunnittelin mainitsevani, mutta ei voi mittään. Kuvia ei tällä kertaa ole, koska ei ole oikein aiheisiin istuvia otoksia.

Ugh! -Z