Kummastukset ja raivostukset

Dodii, tais hujahtaa pari viikkoa ilman postauksia, mutta täältä pesee nyt taas. Kohta pari kuukautta tullu oltua täällä ja opiskeluja on enää kuukauden verran. Sitten on pari viikkoa vapaata, jonka jälkeen pitäs palata Suomeen. Oon vähän pyöritellyt ajatusta hengailla täällä vähän pidempäänkin, mutta täytyy katella sitä myöhemmin.

Näin kokemusten kartuttua on hyvä aika antaa muutama näkemys mahdollisista ihmetyksistä ja raivostuksista, mitä Tokiossa on odotettavissa kun tänne tulee! Toki kun ite oon viettäny täällä jo yhteensä reilut 4 kuukautta elämästäni niin osa ihmetyksistä on ihan arkipäivää ja en niitä varmaan huomaa edes mainita. Kaikkia positiivisa puolia tulee hehkutettua joka postauksessa, joten pitäydytään tässä enemmän tällaisessa kriittisemmässä katsantakannassa

Raivostuksia

Aamujuna! Perkele. Kerran kun Tokiossa menee aamujunaan niin se on varmasti ihmeellinen ja eksoottinen kokemus, mutta joka päivä toistettuna se on ihan käsittämättömän perseestä. Monta kertaa oon kuullu, että jengii puhuu miten ruuhkasta Pariisin, Lontoon tai Rooman metroissa on. No itse olen ollut näissä kaikissa, ja voin kertoo, että jos ei Tokiossa ole ollut aamujunassa niin ei tiedä ruuhkasta yhtään mitään. Sen kertoo jo tilastotkin: Tokion metroa käyttää vuodessa 3,1 miljardia matkaajaa. Euroopan ruuhkasimman metron, Pariisin, käyttäjiä on hieman alle puolet tästä. Aamuruuhkassa junaan mennessä pitää kääntyä ovella selkä sisään päin, kurottaa käsillä oviaukon yläreunaan ja sivuihin ja kammeta itsensä sisään. Sisällä hiki virtaa ja minkään näkönen liikkuminen ei ole mahdollista. Joka asemalla ihmisvirran mukana ajaudut laiturille ja sitten taistelet itsesi takaisin sisään. Junissa myös kuuluisia japanilainen huomaavaisuus on tiessään ja se on every man for them self.

Tälläsessä epäruuhkajunassa pystyy käyttämään käsiän ja puhelinta. Tällöin matka taittuu mukavammin kun voi selailla nettiä ja sellasta. Kuvankin pystyy nappaa.

Kielitaidottumuus! Japskit ei puhu enkkua keskimäärin juuri yhtään. Koulussa enkkua opiskellaan 6 vuotta, mutta osaamisen tasoa voinee verrata aika hyvin suomalaisten ruotsin kielen taitoon. Lisäksi ääntäminen on niin mystistä, että ilman harjaantunutta korvaa siitä on aluksi hankala saada selvää. Toki lentokentillä ja vastaavissa laitoksissa kielitaitoisia löytyy, joten maahan tullessa ei tarvitse olla peloissaan siitä löytääkö oikeaan junaan yms.

Arvo noin 7 senttiä.

Käteisen käyttö! Suomessa sitä tottuu, ettei käteistä käytännössä tartte ollenkaan. Jos et bussikorttia omista tai et asu jossain peräkylässä, jonka baarin narikkaa ei voi maksaa kortilla, niin saatat tarvita jonkun kolikon. Mulla on Suomessa käteistä vaan jos kehityksestä jälkeen jääneet kaverini maksaa/vaatii maksettavan velkoja käteisellä. Täällä sen sijaan joka paikassa plärätään fyysisellä cäshbällä. Kaiken lisäksi hinnat on jenin tarkkuudella, ja yksi jeni on arvoltaan alle yhden sentin. Taskut ja lompakko on täynnä täysin mitättömän arvosta hilua, mikä on pidemmän päälle rasittavaa.



Jalankulkijoille ja pyöräilijöille ei ole sääntöjä! Autoilla on vasemmanpuoleinenliikenne ja juna-asemilla on erittäin hyvin noudatettu kulttuuri junaan menemisen järjestäytymisestä ja rullaportaissa seisomisesta, mutta kadulla kun kävelee niin pyörät sinkoilee millon mistäkin ja jengi kävelee joka puolella katua. Ihan sika raivostuttavaa. Mun tulkinnan mukaan mitään sääntöjä jalankulkuun ei ole.

Kummastuksia

Yön julkinenliikenne! Tokio on tunnettu kaupunkina, joka ei nuku. Julkinenliikenne sen sijaan nukkuu, mikä on täysin käsittämätöntä! Klo 01-05 junat ei kulje, whatta fuck? Viimeinen ja ensimmäinen juna on päivittäin täynnä ihmisiä tulossa töistä/viihteeltä. Jopa parturit saattavat olla auki keskellä yötä, mutta junat seisoo. Ei mitään järkeä.

Kohteliaisuus ja epäkohteliaisuus! Japskit on keskimäärin kokoajan hämmentävän huomaavaisia, mutta itseäni suorastaan häiritsee välillä käytös esimerkiksi ravintolatyöntekijöitä kohtaan. Käytös on sinänsä päällisin puolin ihan normaalia, mutta kun ymmärtää vähän kieltä ja sen kohteliaisuuden tasoja, niin ihan sika usein huomaa varsinkin nuorehkojen miesten puhuttelevan tarjoilijoita ilman kiitoksen sanaa. Suomessa tämä näyttäytyisi lähinnä tosiaan kiitoksen puuttumisella, mutta täällä sitä kohtaliaisuutta voi lisätä käytännössä joka sanaan, joten kontrasti on iso. Taustalla on ilmeisesti se, että työpaikka ja yhteisöllinen asema on täällä ihan naurettavan merkityksellinen ja kai se heijastelee jotain kunnioituksen puutetta...

Työtunnit! Japskit painaa viikon vuosilomalla virallisesti 8 tunnin päivää, jonka lisäksi on ylityöt. Ylitöineen on kuulemma on normia vääntää 60 tuntista viikkoa. Suomessa moisia työmääriä vääntää lähinnä yrittäjät, mutta täällä se on ihan normia perus palkalliselle... Osasyynä on työkulttuuri, jossa töistä ei ole suvaittavaa lähteä ennen pomoa. Eli jos pomo istuu ylitöissä, niin kukaan ei kehtaa lähteä lätkimään. Tämä on tosin kovaa tahtia kuulemma muuttumassa, kun japskitkin arvostaa enemmän ja enemmän vapaa-aikaa ja naisten osuus työllisistä on kovassa nousussa.

Lastenhoito! En tiedä pitäisikö tämä lukea huikeuksiin vai kummastuksiin, mutta täällä lapsia kasvatetaan suomalaisen näkökulmasta hieman kummallisesti. Täällä itseasiassa lasten annetaan elää maailmassa, joka on oikeasti olemassa, toisin kuin Suomessa, jossa lapsia pyritään pitämään linnunmaitovallihaudalla suojellussa pumpulilinnassa, koska oikea maailma on vaan niin turmiollinen. Täällä pikkulapset kulkevat ihan reippaasti yksin metrossa kouluun ilman ongelmia ja leikkipaikoilla on jopa hauskoja vempeleitä. Mun lapsuudessa leikkipaikoilla oli Suomessakin vielä hauskaa, mutta nykyään vähän vyötärön korkeuden ylittävät rakennelmat revitään alas ja niiden keksijä todennäköisesti päätyy tikkatauluksi tanttakerhon teeiltaan, missä kehutaan Räsästen ynnämuiden viimeisimpiä poliittisia aivovammakouristuksia. Toki täällä toisaalta hieman ihmetyttää esimerkiksi se, että pyöräilykypäriä ei käytetä ollenkaan. Lapsilta ei myöskään tunnuta kiellettävän paljon mitään... kai täällä luotetaan että koko yhteisöllisyyshommeli hoitaa suuren osan lapsen ruotuun kasvattamisesta.

Puhtaus ja yleinen toisten kunnioittaminen! Helsingissäkin on todella puhdasta globaalilla mittarilla, mutta täällä on puhtaampaa. Syynä lienee opittu kunnioitus toisia ja ympäristöä kohtaan. Ehkä osin tästä syystä täällä voi myös huoletta jättää tavaransa lojumaan puiston penkille ja mennä kauppaan, koska jengi ei vissiin sitten varasta. On ihan normia ruuhkaseen ravintolaan tai kauppaan mennessä jättää laukkunsa ulko-ovella kadun varteen ja noukkia ne lähtiessä messiin. Itse en onneani lähde perus kyynisenä länkkärinä kokeilemaan.

Kaupungin rajat? Tähän viimeiseen kohtaan nivoutuukin kivasti taannoinen Yokohaman reissu. Yokohama on Tokion vieressä, ja siellä vierailtiin koulun järjestämällä reissulla zazenia harjoittavien... munkkien(?) temppelissä, Cup noodle museossa, erittäin  mieltä kuosittavassa puistossa ja for-some-really-fucking-bizarre-reason: Hanedan lentokentällä?! Ainiin, ne kaupungin rajat. Yokohamaan mentäessä missään vaiheessa ei poistuttua pilvenpiirtäjien keskeltä ja koko matka ajeltiin täysin keskellä kaupunkia. Mun näkökulmasta en poistunut missään vaiheessa Tokiosta, vaikka tunti ajeltiinkin johonkin. Japskit sen sijaan oli kyllä vahvasti sitä mieltä ettei tämä mitään Tokiota ole. Kysyin mistä sen tietää, niin kylteistä kuulemma. Sanoin, että Suomessa on korvattu kyltit pelloilla ja ryteiköllä, jota asetellaan kaupunkien väliin erottamaan mestat toisistaan.

Temppeli.

Zazenmeditaatiotemppelimesta oli oikein idyllinen miljöö. Vähän kun hienon golfkentän tilukset.

 Pointtina oli istuu jalat lootusasennossa ja tuijottaa seinään. Itse sain istua tuolilla, koska operoitu polvi ei mitenkään taivu mihinkään täyteen lootusasentoon. Siinä sitten istuttiin ja sensei hiipi ympäriinsä ja mäjäytti kepillä selkään jos ryhti ei pysynyt tai meinasi nukahtaa. Itse en kyllä tajua miten niin epämukavaan asentoon voi nukahtaa, mutta jaspkeilla on hämmentävä kyky nukahtaa ruuhkajunassakin mitä ihmeellisimpiin asentoihin. Oli ihan mielenkiintosta, mutta en tajuu miten kukaan viittii haaskata elämänsä vaan tuijottamalla seinään ja syöden pahaa ruokaa...

Puisto Yokohamassa! Vielä ei oo kukkkia ja vihreyttäkin puuttuu, mutta silti ihan kiva.

 Cup Noodle museo :D Täällä sai tehdä omat kuppinoodelit ja ne pakattiin ihan oikeeseen kuppiin! Käytännössä valitsit aineet ja käänsit vivusta jolloin kone laitto nuudelit kuppiin. Mun noodeleihin tuli chilitomaattiliemi ja kait possua, ebejä, valkosipulia ja juustoa.

Haneda airport ei ansaitse kuvia. Ihan normaali lentokenttä. Elämäni oudoin nähtävyyskohde täytyy sanoa. Kuka helvetti haluu mennä hengailemaa lentokentälle 1,5 tunniks?! Ihan käsittämätöntä. Mä meen lentokentälle sillon kun oon lähössä reissuun ja sillonkin mahollisimman viimetipassa....

 Loppuun ihmetystä herättänyt kieltokylttisarja. Hetki piti miettiä, mutta tulkitsin sen näin: No jetskiing but launching missles is okay aslong as they NO NOT rotate, fly in pairs or change direction.

 Pakko laittaa vielä ottamani kuva kissasta, koska on salee elämäni taiteellisin otos! Eiks oo hieno!?

Ugh! -Z