Sapuskaa!

Joko taas muka meni viikko siitä edellisestä postauksesta? Aika kuluu hämmentävän nopeesti... Noh anyways, oon tässä muutaman päivän taistellu jotain orastavaa ebolaa vastaan, mutta nyt tuntuu että ei se päässytkään kunnolla päälle~ Huomenna siis varmaankin jo salille. Muuta mainittavaa menneeltä viikolta lienee opintojen ja taitojen nopea karttuminen, karaoken kokeilu ja yllärisynttärit :D Saki järjesti kaverilleen synttärit joille mut ynnä muut oli kutsuttu, ja sitten selviski että ne oli myös mulle! Täällä selkeestikkin vaan syntymäkuukaudella on väliä, päivä ei ole niin justiinsa. Sainhan mä sieltä yhdeltä klubilta viime viikolla myös tuntuvan synttärialennuksen, vaikka varsinaisesta merkkipäivästä oli jo toista viikkoa.

~Tiddidii~ Julistan nyt ilolla, että tähän blogiin tulee kuulumisten lisäksi nyt myös hieman asiasisältöä! Ajattelin ensimmäiseksi vähän avata näitä meikäläisen näkemyksiä paikallisesta safkasta. Tokio on ainakin joissain piireissä tunnettu maailman ruokapääkaupunkina (so they say, at least) ja se on kyllä ihan mahdollista, koska täältä saa ihan mitä vaan jos on pätäkkää. Jopa suomalainen kahvila ja ruisleipää on jossain tarjolla, mutta empä ole vaivautunut lähteä etsimään.

Täällä on tajuttu se, että suurkaupungissa asuminen maksaa jo asunnon puolesta ihan helvetisti, ja jos asuu kaupungissa niin pitää pystyä nauttimaan kaupunkielämästä. Myös Helsingin-kylässä asuminen maksaa ihan perkeleesti, mutta siellä vastaavaa ei ylläripylläri ole tajuttu. Toisin sanoen meinaan, että täällä on rafloja ja baareja ihan tajuton määrä kaikkiin hintaluokkiin. Ruokaa saa halvimmillaan ravintolasta noin 300 jenillä, joka on reilu 2 euroa. Vastaavasti ylärajaa ei ole. Stadissa sen sijaan ravintolassakäyntiä varten täytyy säästää pari viikkoa ja baarissa lompakkoa kolottaa jo kolmen oluen jälkeen. Siispä dokaamme yksin sohvan alla kotona ja puolet kerroista ei alottelun jälkeen edes jaksa lähteä auttamaan kansantaloutta ravintolan puolelle.

Täällä ruuan laittaminen kotona on kalliimpaa kuin edullisimmissa ravintoloissa ruokailu. Niin sen pitääkin olla, jos ei asu jossain peräpohjanmaalla. Mutta; muistetaanpa ettei halpaa ja hyvää ole keksittykkään. Maun suhteen täällä ruoka on kyllä hyvää, mutta jos meinaat budjettimatkaajan kukkarolla täällä elellä, niin ei se ruoka mitään terveellistä ole! Koko legenda japanilaisesta terveellisestä ruuasta on täyttä kukkua, jos et ole valmis kuluttamaan sapuskaan rahaa saman verran kuin Suomessa. Noh, minähän en ole moiseen valmis opiskelijabudjetilla, joten olen saanut hyvän otannan tästä halvemman pään tarjonnasta. Ruoka on todella maukasta ja hyvää, mutta siinä on paljon rasvaa, suolaa ja hiilihydraatteja. Terveellinen ruoka taas maksaa jo sen verran, että sillon se on jo varmaankin kannattavaa pyöräyttää kotona. Mutta kaikki on valintaa, ja täällä voi sentään valita vaikkei hengailisi palkkamediaanin pohjoispuolella.

Seuraavaksi kuvakollaasin varjolla hieman esittelyä perusmätöistä ja omista suosikeista. Ensi alkuun dormini vuokraan (145e/kk) kuuluvasta päivällisestä pari esimerkkitapausta.

  

Annokset ovat, kuten täällä hyvin monesti muutenkin, moniosaisia ja ne sisältävät useita eri makuja. Tästä aspektista diggailen isosti, sillä länkkäriruuassa on yleensä vain yksi makukokonaisuus annosta kohti. Kummassakin on puolensa.

 

  

Näihin dormin annoksiin kuuluu yleensä myös jälkkäri, joka on usein sangen teollisen makuinen, mutta ihan hyvää. Itse pääruoka ja muut setit kokkaillaan ihan täällä alusta asti. Vakiona annokseen kuuluu yleensä misokeitto, joka on erittäin hyvää ja myös terveellistä (joskin tässäkin on kuuleman mukaan suolaa jonkin verran). Ruokajuomana toimii kylmä tee. Kyllä, siis ihan normiteetä, mutta kylmänä. Aluksi maistu aika oudolta, mutta nyt oon oppinu tykkäämään siitäkin.

Halpa tapa ruokailla on käydä konbinista hakemassa valmisateria. Nämä ateriat eroavat isosti suomalaisista sukulaisistaan siten, että ne ei ole vakuumipakattuja ja maistuvat yleensä hyvältä. Terveellisyydessään nämä varmaan on kyllä ihan yhtä ala-arvoisia kuin Suomessakin, koska tämä ei ole mikään Liisan ihmemaa. Vertaisin näitä kuitenkin enemmän K- tai S-kaupan tiskiltä ostettaviin valmisruokiin kuin johonkin valmismaksalaatikkoon. (Kuvassa ne puhumani ateriat on tuolla perällä)

Mallitapaus. Eräänä sunnuntaisena aamuna kävin noutamassa tällaisen annoksen. Luonnollisesti ikinä ei voi tietää mitä ostaa, jossei sitä silmämääräisesti arvioiden osaa arvata. Tässä katkarupastaa juustokuorrutuksella. Terveellisimpiä settejä konbiinissa on salaattiannokset ja sushi. Hintahaarukka annoksille on sellainen 3-8 euroa.

 

 Kun ravintolassa haluaa syödä edullisesti ja terveellisemmän puoleisesti, niin liukuhihnasushi on päällikön valinta! Näitä on eri hintaisia ja sushillekkaan tuskin ylärajaa löytyy. Tälläinen meikäläisen hintahaarukkaan mainiosti istuva edullisin mesta tarjoaa oikein maukkaita susheja ja yhdelle lautaselle (yleensä 2 nigiriä/makia) hintaa tulee 100 jeniä ja paremmille kalliimmille lautasille 200 jeniä. Mahan täyteen saa noin 7 lautasella ja hintaa tulee yleensä joku 6 euroa laadusta riippuen.


Japanilainen ruoka on tietysti halvinta. Tämä ravintola on yliopiston kyljessä ja kuvassa on meikän suosikki dish, sukiyaki. Misokeittoa, riisiä, lihaa, tofua, jotain hyvää kasvista pikkulautanen ja raakakananmuna, johon lihoja dipataan. (Käsittääkseni myös Euroopassa tajuttiin hiljattain, ettei raa'assa kananmunassa ole sen suurempaa salmonellariskiä). Itselle ei ainakaan ole tullut ikinä mitään.

Ramen! Herkkua! Edullista mättöä, löytyy joka paikasta. Nuudelia, possua, kananmuna. Liemiä on joku neljä erilaista, possunluu, miso, soija ja suolapohjasia ainakin löytyy. Possunluu omasta mielestä toistaiseksi paras ja salee epäterveellisin. Hintaa on yleensä 400-800 jeniä eli noin 3-6 euroa. Suolaa näissä on riittävästi.

Näitä ruokia ois vaikka millä mitalla, mutta ehkä teen joskus toisen postauksen aiheesta, koska mendokuse. Esittelen vielä suosikki illallisruokiani, osa näistä onkin tullut hieman esiin aiemmissa postauksissa. Näitä omia suosikkeja yhdistää sellanen pieni puuhastelu siinä seurustelun ja siemailun yhteydessä. Todella mainio tapa viettää aikaa, käsken kokeilemaan. Näitä yhdistää myös mahdollisuus syödä kyseisiä settejä tabehodaina, eli maksat parista tunnista ja syöt niin paljon kuin napa vetää. Nämä tabe- ja nomihodait on länkkärille suursyömärille/perus kaljan siemailijalle todella hyviä diilejä, koska mehän jaksetaan mättää ihan eri tahtiin kun pikkujapskit.

 Yakiniku, oma suosikkini. Erilaisia lihoja hyvässä marinadissa, ohuina siivuina. Grillaillaan pöydän keskellä olevassa grillissä ja nautitaan salaatin kera. En todellakaan tiedä mitä osia elukoista syötiin, mutta ei varmasti niitä parhaita, koska enemmän maksamalla saa parempi laatuista lihaa. Tämä ei kuitenkaan haittaa yhtään, koska liha on niin ohueksi leikattua ja grillipolttaa rasvan, että ns. huonompikin kankku on herkullista! Tässä syötiin ainakin jonkun kieltä, mustekalaa ja jotain määrittelemättömiä palasia. Hintaa oli 2800 jeniä eli 21 euroa. Tämä ei sisältänyt juomia.

 Nabe! Terveellisemmästä päästä. Keitellään kattilassa kanaa, kaalia ja muuta kaikkea. Todella hyvää myös tämä! Kun suurinosa kiinteästä setistä on syöty, niin pöytään tuodaan riisiä, ja liemestä ja jämistä syntyy mielettömän maukas risotto. Tätä saa Izakayasta ja tähän yleensä nivotaan nomihodai kylkeen. Hintaa juomien kera kannattaa varautua maksamaan noin 3000 jeniä eli joku 23 euroa. Izakayasta saa myös sabusabua, mikä on lammasta jota keitellään hieman samaan tyyliin, mutta kerron siitä myöhemmin kun pääsen verestämään muistoja, edellisestä kerrasta on nimittäin muutama vuosi.

Okonomiyaki! Tää oli mulle uusi tuttavuus, jota kokeilin perjantaina. Kyseessä munakkaan tyyppinen ruoka, joka kokkaillaan pöydässä tollasella grillin ja paistinpannun parittelun lopputuloksella. Sisältövaihtoehtoja on vaikka hurumykke ja kaikki mitä kokeiltiin oli mainiota. Setit sisältää paljon kasviksia, juustoa, kanaa/lihaa/mustekalaa/katkista/pekonia, you choose. Päälle vähän bbq-kastiketta ja avot! Otettiin tähän yhteyteen Shinjukussa nomihodai kaheksi tunniksi ja hintaa tuli 2700 jeniä. Tässä en usko omien makunystyröiden perusteella olevan mitenkään ihan älyttömästi suolaa ja rasvaa. Suosittelen kaikille!

Tatami. Monesti tälläsissä perijapanilaisissa ravintoloissa syödään tatamilla. Usein on myös normipöytiä toki valittavaksi. Tatameista on myös sellasia versioita, jossa pöydän alla on kolo, eli vaikka istut lattialle niin istut vähän niin kuin tuolilla. Tässä mestassa oli kuitenkin vain perinteinen tatami ja EN SUOSITTELE kahden tunnin tabehodaille missään nimessä!! Lounas tatamilla ei tunnu missään, mutta kaksi tuntia näillä ruuveilla kasatuilla polvilla jalat koukussa lattialla on TUSKAINEN kokemus.

 Loppuun vielä maininta pizzasta, tuosta jumalten herkusta. Suomessa olemme tottuneet globaalilla mittapuulla hävyttömän halpaan ja hyvään pizzaan. Kyllä, jos et ole matkustellut niin tiedä tämä: Suomessa pizza on halpaa, siihen saa paljon täytteitä ja se on hyvää. Manner-Euroopassa ja Italissa eritoten pizza on myös hyvää ja suurin piirtein samanhintaista, mutta missään muualla en ole törmännyt paikalliseen hintatasoon nähden yhtä edulliseen juustolämiskään kuin Suomessa.

Myös Japanissa pizza on verrattian kallista, normipizza maksaa järjestään 1500 jeniä (reilu 10 euroa) ja siihen hintaan saa yleensä yhden täytteen. Ihan tulee Jenkit mieleen, mutta täällä pizzat on järjestään ollut vielä surkeempia kuin Jenkkilässä. Hiljattain taas toiveikkaana mentiin kokeilemaan, otettiin kaksi kuvassa näkyvää tarjotinta joista yhden piti riittää neljälle. Noh, kokemuksen rintaäänellä totesin heti, että me otetaan neljälle sitten kaksi niitä, mikä olikin juuri sopiva määrä. Pizza itessään sisälsi osiltaan kinkkua, perunaa (MIKSI nää laittaa perunaa pizzan päälle... tai riisin kanssa syötävän lihakastikkeen sekaan???), kalmaria ja jotain muutakin kai. Ei ollut kummosta. Kalmari etenkin oli sangen surkeeta.

Vaahtokarkkeja ja mansikoita? Salaattipizza?

Täältä löytyy Jenkkilästä tutut Dominos ja Pizzahut, jotka on Suomen mittapuulla ihan paskoja lafkoja, mutta oman kokemuksen mukaan parasta mitä Jenkeillä on tarjota. Kerran yritettiin tilata täällä ja äkkiseltään katsottuna jos toisen täytteen halusi niin pitää olla valmis maksamaan lätystä joku 15 euroa. Jeps jeps.

Sain kakkua ilmaseks kun oli mun synttärikuukausi ^^ Jälkkäreitä löytyy vaikka millasia ja suosittelen kokeilemaan kaikkea! En jaksa alkaa tähän hätään tarkemmin niistä selostamaan, sorge. :D

Siinä nyt ensi alkuun vähän tietoa paikallisesta sapuskasta. Tarkotus on jatkaa aktiivista explooraamista ja herkuttelua. Joku varmaan pyörittelee silmiään? Tosiaan kobe-pihviä ja kaikkea länsimaista oikeasti laadukasta ruokaa saa todella hienoista ravintoloista, mutta mun budjetilla ja tahtotilalla en aio niihin mennä, joten kulinaristit älkööt vaivautuko lukemaan. Uskallan väittää, että vanhempieni ruokakulttuurin ja äitini loistavien kokkaustaitojen ansiosta omaan verrattain erittäinkin laajan aidosti kulinaristisen kokemuspankin, mutta täällä pitäydyn visusti näissä lompakkoystävällisissä mätöissä, joita voi hyvällä syyllä kutsua herkuiksi! Eikä haittaa yhtään!

Huomenna jatkuu taas opiskelut. Oon asettanu itelleni tavotteeks, että 6 viikon jälkeen osaisin hoitaa perusasiat japaniksi ja käydä smalltalkia alkuperäisasukkaiden kanssa. Sitten mulla ois vielä puoltoista kuukautta vähintäänkin aikaa ihan käyttääkin taitojani. Saas nähä, kova tavote, nollasta kun lähdettiin. :D

Ugh! -Z