Kontrasteja~

Männeellä viikolla sain hankittua salikortin, eli jatkuva rappio saadaan ehkä osittain oikaistua, tai no ainakin hidastettua! Tänään jopa kävin siellä ja tuntui aika karmeelta näin muutaman viikon breikin jälkeen. Hintaa tälle riemulle tuli yhteensä noin 70 euroa helmikuun loppuun saakka kestävälle jaksolle. Tää oli siis tarjous, siitä eteenpäin jäsenyys maksaa halvimmillaan 30 euroa/kk, jolloin salilla saa käydä KAKSI KERTAA kuukauden aikana. Whatta fuck? Eli nyt 5 viikkoa tavotteena 3 kertaa viikossa salilla ja sitten lenkkiä maaliskuussa niin pysyy jotenkin mahan koko hanskassa.

Ai niin, se salikortin hommaaminen. Tähän maahan pääseminen turistiviisumilla vie paperityön osalta noin 10 minuuttia. Mutta koitappas mennä salille. Olin alkuun erittäin ilahtunut, kun käteen lyötiin tabletti, jonka kautta annettiin tarvittavat speksit. Kätevää! Näin edessäni 4 steppiä, joihin kuhunkin tarvitsi työntää yllättävän paljon tietoja. Sitten niitä steppejä olikin 9 siinä tableettorissa. Ajattelin, että ompa helvetin hankalaa mennä salille. But wait, there is more! Tämän jälkeen täytettiin joku seitsemän paperista kaavaketta ja tuherrettiin nimeä katakanoilla ties kuinka moneen lappuun, laitettiin passin tietoja ja otettiin kuva pärstästä. Tähän kului KOLME HELVETIN TUNTIA!!!! Siis ihan oikeesti? Herätys!! Vielä on pakko mennä johonkin orientaatioon, jossa näytetään miten kutakin laitetta käytetään.... -,- Sali sinällään on ihan jees, vaikka maastaveto- ja kyykkäysfasiliteetit puuttuu. Suihkutiloissa on käytössä uima-allas, kylpy, ja pari saunaa~ Thats something!

1½ tuntia takana ja usko koetuksella...

Jokainen kaavake oli tietysti erittäin tärkeä ja vitaali salilla käymisen onnistumisen kannalta. To be macho :D

Huomattiin tää kuva siinä salin seinässä tiskin vieressä kun oltiin just saamassa se sisäänpääsyruljanssi päätökseen. Oli hieman naurussa pidättelemistä kun muutenkin meno oli aika väsynyttä tässä kohtaa :D

Tabea keitellään itse pöydässä. Hyvää on!

Viikko on siis tästä eteenpäin kuntoilua ja opiskelua, mutta viikonloput puolestaan edelleen jotain ihan muuta~ Perjantaina oli tervetuliaispartyt, jotka meidän opiskeluissa jeesaavat japskiopiskelijat järjesti. Mentiin Shinjukuun Izakayaan syömään nabea ja juomaan nomihoidaina kaheksi tunniksi. Oli erittäin jees! Sen jälkeen mentiin vielä toiseen Izakayaan juomaan ja juttelemaan lisää kun väki väheni. Fanikerhoni eli tytöt taistelivat ketkä pääsee kävelemään käsikynkkään mun kanssa ja lupauduin ohessa vissiin menee parin kanssa treffeillekki... I love Japan :D Vielä ihan vihoviimeiseksi jo hyvässä maistissa viimeisellä junalla kotisteissillä raahautuneena mentiin kolmanteen Izakayaan yöpalalle ja parille oluelle suomiporukalla plus irkku Darren. Se kolmas oli jo ehkä kieltämättä vähän overkill, mutta oli tosi rattosaa.





 Lauantaina tarkoitus oli mennä vetämään tabehodai yakinikua, mutta matkalla yakinikumestaan huomattiin, että alemmassa kerroksessa on tabe+nomihodai 2700 jeniä (20 euroa ja saa syödä ja juoda niin paljon kun haluaa), joten vedettiin siellä uudestaan nabea ja muita pikku purtavia ähkyksi asti ja kitattiin erilaisia souereita ja bisseä. Tämän jälkeen oli luonnollisesti hyvä idea lähteä Roppongiin klubittamaan. Törmättiin metrossa Slash-lettiseen brassiin, joka oli menossa johonkin internationalpirskeisiin, joten lyöttäydyttiin mukaan. Sisäänpääsy oli 3000 jeniä ja tämä sisälsi taas nomihodain pariksi tunniksi... (ei me tarkotuksella niitä haeta, mutta kun niitä on vähä joka paikassa... :D ) Oli vähän suolasen kuulonen heti edellisen perään maksaa "niin paljon", mutta sitten selvisi, että rekisteröitymällä klubin nettisivuille sai 1000 jeniä pois ja itse sain vielä synttärialennuksen 1000 jeniä, koska olin syntynyt kuluvassa kuussa. 1000 jeniä eli noin 8 euroa, ei paha!

Klubilla biletystä vauhdittamassa oli tajuttoman kuumia bikinimimmejä, jotka sheikkas lavalla ja välillä ampui vesipyssyllä tequilaa bilettäjien suuhun!

 Sunnuntaina kävin seesteisellä kävelyllä Ueno-parkissa, joka on iso puisto. Ainakin meidän sensei väitti, että Japanissa on enemmän betonia kuin esimerkiksi koko USA:ssa, mikä voi hyvinkin pitää paikkaansa. Onhan maan pinta-alaakin kasvatettu rakentamalla kaupunkia meren päälle. Samaan aikaan shintolaisen perinteen mukaan japskit pitää luontoa erittäin suuressa arvossa ja keskellä Tokiota on useita suuria ja pieniä puistoja ja kadunvarsilla on paljon kukkaistutuksia yms. Ensi ajattelemalta ja näkemältä koko juttu tuntuu hieman kornilta moisessa betonihelvetissä, mutta luontoa ja huolitetuja istutuksia näkyy tasaisen varmasti, joten on siinä myös aidosti jotain perää.










Siellä se puiston reuna siintää. Kieltämättä kontrasti on melkein yhtä suuri kun meikäläisen arkipäivän ja viikonlopun välillä, kun kadun varsia reunustaa molemmin puolin Stadin korkeimpien talojen korkuisia rakennuksia ja yhtäkkiä saavutkin metsän kokoiseen puistoon.

Puisto itsessään on toki tietysti leveiden kävelyteiden osalta päällystetty betonilla ja kaikkialla on tyypilliseen tapaan hyvin siistiä. Pakko antaa iso rispekti paikallisille kulttuurista, jossa ei vaan heitetä sitä roskaa maahan, vaan viedään se sinne roskiin.

 Temppeleitä on siellä täällä Tokiossa ja puistossa on varmin paikka moinen paikantaa.

 Temppeleiden yhteydessä on usein näitä "toivomusläpysköjä". Paperille voi kirjoittaa toiveita elämälle ja sitten joku jossain vaiheessa nakuttaa ne puun palaan, joka ripustetaan roikkumaan tähän. Suomessa nuo lätkät revittäisiin salee alas ja paiskottaisiin jonkin S-marketin ikkunaan.

Temppeleissä on myös näitä "kaivoja", joissa voi ilmeisesti puhdistautua juomalla pyhää vettä. Japanin hanavesi on tosiaan täysin juomakelpoista, joskaan ei toki niin hyvää kuin Härmän sedimenttiperäisen maan tuottama pohjavetemme.

Voin vain kuvitella, kuinka makealta nää puistot tulee näyttämään parin kuukauden päästä keväällä, kun kaikki puut on täynnä lehtiä!

Puistossa oli myös paljon katutaiteilijoita. Kyseinen Jack Sparrow oli todella skilli kitaristi. Soitteli hienolla näppäilytekniikalla muun muassa oman versionsa Pirates of the Caribean tunnarista.

Tää nainen väänsi ornamentteja hämmentävällä tahdilla musiikin säestyksellä. En saanut yhtään lopputulosta kuvattua, mutta oli tosi upeita luomuksia.

Puiston keskeltä löytyi myös eläintarha, jossa en vieraillut. Siellä budjaa ilmeisesti ainakin panda.

Paluu matkalla kontrasti oli taas aika iso kun asteli takaisin kaupunkimaisemaan.

Ei kai tässä tällä erää muuta! Opiskelut etenee ja meininki on mainio. Vähän jyrsii tuo euron arvon jatkuva lasku, josta kiittäminen on käsittääkseni lähinnä Kreikkaa, tuota ekonomistisen autismin lintukotoa. Siinä missä tammikuussa vaihdoin euroja suhteella 1e = 150 jeniä on kurssi nyt luokkaa 1e = 130 jeniä. Onneks nostin niin paljon sillon Suomessa, ettei tartte nostaa rahaa vielä muutamaan viikkoon. Toivottavasti ne talipallot laitetaan kuriin siellä Euroopassa siihen mennessä.


Ps. sateella shoppailu kannattaa! Nyt on uusi kaulahuivi hukkuneen tilalla. :D      ---->


Ugh! -Z