Uuden kotikylän tutkailua

Nyt on vajaa viikko oltu mestoilla ja ensimmäinen oikea koulupäivä on huomenna. Huvittavaa oli, että tänne piti saapua täsmälleen 9. päivä perjantaina, ei ennemmin eikä myöhemmin, ja ennen 15. päivää ohjelmaa oli kaikkinensa noin 3 tuntia orientaatiota viime tiistaina... Noh ei siinä mitään, ehti kivasti kiertelemään Tokiota ja palauttelemaan mieleen mitä on missäkin.

Ollaan liikuttu täällä aika pitkälti tähän vaihto-ohjelmaan osallistuvan porukan voimin, eli 7 (!?!) hengen porukassa, välillä toki niin että kaikki on mukana ja välillä vain osa. Olen ymmärtänyt, että itse kursseille osallistuu enemmän jengiä, koska opiskelijoita tulee kuulemma muista kouluista ja muita reittejä pitkin, eli ihan yksin ei siellä tartte istua. SILTI ihan käsittämätöntä, että tälläsiä vaihto-ohjelmia jaksetaan järjestää jos osallistujia on vaan muutama. Siis minulle toki käy ja hienoa ylipäätänsä, että pääsin tänne, mutta sisäinen ekonomini aistii suuuuurta tehottomuutta. Noh eiköhän tää homma selviä huomenna kun koulu alkaa, mutta näin äkkiseltään vaikuttaa oudolta. 

Tässä paikkoja kierrellessä oon ite parhaani mukaan yrittänyt muistella missä on jotain nähtävää ja suositellut kohteita mihin seuraavaksi.Viime päivinä ollaan vietetty aikaa eniten Harajukussa, Shinjukussa ja Shibuyassa. Koska näissä kaikissa yksistään löytyy enemmän tehtävää ja nähtävää kuin siellä koko Härmässä, niin laitan tähän nyt vain vähän kuvia siitä mitä Harajukusa tuli eteen. Muista mestoista teen sitten myöhemmin omat postauksensa.

 

Yllä perus sunnuntaimeininki Harajukussa. Harajuku on selkeästi pienempi kuin vaikka Shibbe tai Shinjuku, mutta se on kuuluisa muun muassa juuri sunnuntaisin esiin putkahtavista fiftareista eli Elvis-fiilistelijöistä, jotka hengailevat jossain sillalla elvareiksi pyntättyinä. Taaskaan niin kuin ikinä ennenkään ei kyllä näkynyt yhtään, mutta kyllä ne kaikkien mukaan siellä jossain on! Sen sijaan kuuluisia Harajuku-tyttöjä näkyi eli sellasta...... noh... gospel-tyyppistä kimonomeininkiä ja lisäksi patoutuneen kapinahengen yyberin sunnuntaihabituksen kautta purkavia teinejä näkyi kyllä siellä täällä notkumassa. Ne kuulemma matkaa mestoilla yli sadankin kilsan säteeltä. Jostain syystä en ottanut näistä yhtään kuvaa, kuten en myöskään temppelistä jota öögailtiin myös tovi. Ilmeisesti en ollut vaikuttunut. Sen sijaan vaikutuin näistä temppeliin johtavan, ryteikön läpi kulkevan, tien varteen kyhätyistä jääveistoksista!

                                 Pegasos(?)

                                 Rexi.

                                 Mikki Hiiren linna.

                          Harajuku-hauva. Kiltisti tallusti emännän perässä kauheessa ruuhkassa ilman hihnaa. :D

 Ja vielä itseäni eniten sykähdyttävä Harajukun nähtävyys eli Crepe. Nää on herkullisia, suosittelen kaikille! Omani sisälsi mansikkaa, kermavaahtoa, juustokakkua ja suklaata. ^^

Harajukun Starbucksin kattoterassilta avautu tällänen näkymä kohti Shinjukua.Tajusin myös, että Starbucks on ilmeisesti halvin paikka Tokiossa saada kahvia. Peruskuppi kustansi 200 jeniä eli vajaa 1,5e.

 Pilvenpiirtäjämaisemasta inspiroituneena päätettiin lähtee käymään sellaisen huipulla tsiigaamassa maisemia. Valtion omistamaan pytinkiin pääsee sisään ihan ilmaiseksi, eikä tarvitse edes itse painaa hissinappia. Kuvassa näkyvä mökki ei ole kyseinen rakennus, mutta tuosta saa mielestäni kivasti perspektiiviä kun laskee vaikka missä kohtaa menee 10. kerroksen raja. Kuinka monta yli 10-kerroksista rakennusta Suomesta edes löytyy?

Maisemia huipulta. Kuvat piti ottaa lasin läpi niin laatu ei ole ihan päällikköluokkaa. Lisäksi mulla oli joku pimeäapu kai päällä. Tuolla kun käy niin tajuaa kuinka isosta mestasta on oikeesti kyse, kun vastaavanlainen maisema aukeaa joka suuntaan. Kuvat ei toki tee oikeutta maisemalla kun kamera aina kohdistaa kuvan johonkin yhteen kohtaan, kun taas silmän kiertäessä maisemaa kohdistus elää tilanteen mukaan. Esimerkiksi tässä kuvassa pienenä siintävä Tokio-tower näkyy livenä kyllä paljon selkeemmin jos oman silmän sisäinen moottori on tikissä.

Fuji-vuorihan se siellä. Oli kirkasta ja aurinkoista, niin kuin on joka päivä ollut tähän mennessä, niin näkyy tuonne vuorelle eli käsittääkseni noin 150km päähän. Jälleen kuva valehtelee, vuori näyttää livenä huomattavasti isommalta.

 

So this is me.

Seuraavaksi sitten raporttia sieltä koulusta, ja varmaan jotain muutakin. Odotan kyllä innolla koulun alkua kerrankin. Kyllä, tällä kertaa en ole edes sarkastinen. Oon aina ollut kiinnostunut Japanista ja kielten opiskelusta ylipäätänsä, mutta lisäksi motivaattorina toimii se, että täällä EI solkata enkkua, eli jotta asioiden hoitaminen helpottuisi tahdon ehdottomasti sisäistää paikallisen kielen asappina. How hard can it be? (.......) Noh, mutta tosiaan kiva mennä kouluun sillei että oikeesti kiinnostaakin. Täytyy mennä ainakin 10 vuotta ajassa taaksepäin että ois ollut edes etäisesti vastaava tunne viimeksi. :D

Ugh. -Z