Kielipää koetuksella!

No niin, kymmenisen päivää maassa, opiskelut on alkanut ja arki asettunut. MUKAVAA on! Jo nyt, jos liikaa miettii, alkaa nakertamaan, että on vain 3 kuukautta aikaa täällä... Noh, toivon mukaan koen jonkun ihmismassa- ja hektisyysähkyn huhtikuun puoleen väliin  mennessä, mutta hieman kyllä epäilen moista tapahtuvaksi... Nyt tähän alkuun hieman faktaa opinnoista, joiden suorittaminen mahdollistaa muun eli hauskan. :D

Kotimatkalta steissiltä.

Opiskelut on tosiaan alkanut ja motivaatio toimintaan on omalla mittapuulla oikein hyvä. Niin kuin aiemmin jo pohdiskelin ja pelkäsin, meitä on ihan älyttömän vähän tuolla kurssilla. A-ryhmään eli totaaliurveloihin kuuluu vain 4 ihmistä eli minä, kaksi muuta suomalaista, (Robert ja Juuso jotka ovat myöskin LUT:sta), sekä yksi jenkki, William. Ylemmän tason ryhmissä on hieman tämän meidän JLSP-vaihto-ohjelman ulkopuolisiakin opiskelijoita, mutta ei sielläkään ole juurikaan isommat ryhmät. Lasken tämän raskaan luokan bogiksi, vaikka oppimisen kannalta voi olla hyväkin juttu.

Lukujärjestykseen kuuluu perusopinnot, joissa opetellaan nihongon alkeita joka päivä 3 tuntia. Setti on todella intensiivistä ja opetus on lähinnä pelkästään japaniksi ja oppiminen tehdään pitkälti suullisesti ainakin toistaiseksi kun kirjoitustaito on heikohko. Tahti on kova ja oikeasti aivot pitää olla mukana. Näitä sessioita on nyt takana 4 ja osaan jo lukea ja kirjoittaa Hiraganoilla(!!!). Kehitys on siis ollut nopeaa. Seuraavaksi ohjelmassa on kielioppia, sanastoa sekä Katakanat ja tämän jälkeen yleisimmät Kanjit. (kanjeja siis löytyisi tuhansia ja tuhansia...)

Selventääkseni: hiraganat ovat yksi kolmesta (tai neljästä kun laskee alphabeetit messiin) kirjaimistosta, joita Nipponissa käytetään. Käytännössä näillä voi kirjoittaa kaiken mitä japanin kieleen sisältyy, mutta koska muinaiset flipanneet senseit pitivät välilyöntiä friikkinä turhakkeena, käytössä on sen sijaan lisäksi Katakanat ja Kanjit. Kanjit lipastettiin muinoin Kiinasta ja niitä varioitiin, koska japskeilla ei ollut tuolloin omia kirjaimia lainkaan. Katakanat sen sijaan ovat ulkomaisia lainasanoja ja nimiä varten. Näitä sitten sotketaan lahjakkaasti sekaisin rytmittäen tekstiä vähän "selkeämmäksi".

Peruskurssin lisäksi ohjelmaan kuuluu joka toinen päivä kulttuuriopinnot, joissa gaijini oppii tarpeellista, tylsää tai mielenkiintoista, settiä maan kulttuurista ja historiasta. Ensimmäinen luento oli haikuista ja tankasta, mikä oli erittäin tylsä ja lisäksi proffasensei keikkui raivostuttavasti tasaiseen tahtiin noin 2 sekunnin heiluritahdilla jalalta toiselta, josta meinasi tulla suorastaan pahoinvoivaksi... That aside niin oli kyllä tosi symppis ausseista joskus 40 vuotta sitten Japskeihin ländännyt pappa.

Sensein tuhahduksista päätellen käsialassa ei ole tälläkään kirjaimistolla kehumista...

LISÄKSI tarjolla olisi syventäviä kerran viikossa olevia kursseja, joiden aiheet ovat keskustelu, lukeminen, kuunteleminen ja kielioppi. Näitä on kuitenkin yhdistelty ylemmän tason suorittajien kesken, joten suurin osa luennoista on ihan mystistä settiä ilman kunnon selityksiä, koska miksi kertoa mitään enkuksi. Ja ainakaan meikäläinen ei koe pystyvänsä keskittymään aamuisen kolmen tunnin tykityksen jälkeen enään mihinkään lisämateriaaliin. Kävin näitä kaikkia kerran kokeilemassa ja viisastuneena aion suosiolla skipata kaikki.

Muuten aika on mennyt aika huolella Robertin, Juuson ja tanskalaisen Hansin kanssa hengaillessa kaupungilla. Ekalla viikolla juostiin joka päivä kaupungilla, mutta nyt jo rahankäytön normalisoinnin nimissäkin ravaaminen keskittynee jatkossa enemmän viikonlopuille. Tokikaan virikkeet eivät maksa älyttömiä, mutta niitä on vaan niin paljon!

Viime perjantaina oltiin liukuhihna sushilla, vedettiin crepet, mentiin Izakayaan muutamalle oluelle ja syötiin siellä vähän pikkusettejä lisää. Kokeilin muun muassa kanan sydäntä, joka oli hyvää, ja mahdollisesti myös vahingossa kanan keuhkoa, joka ei ollut kummoista.... Tän jälkeen mentiin Roppongiin pikkuklubille, jossa oli 1000 jenillä 4 tunnin nomihodai eli ALL-YOU-CAN-DRINK ja todellakin ihan mitä vaa löyty eikä mitää pelkkää paskabisseä. Siis aivan mah-ta-vaa. Hintaa koko illalle tuli 23 euroa. Luit oikein. Toki nämä baarit oli paikallisen kaverin avustuksella bongattuja himohalpoja mestoja myös paikallisella mittapuulla. Miinusta, että kaulahuivi katosi... Plussaa, että vain se.

Muuten aktiviteetteihin on kuulunut vahvasti myös kuvassa näkyvä darts. Dartsin pelaaminen onkin Tokiossa ihan ehdoton juttu. Ihan vaan sen takia, että kun dartsia pelaa ilman elektronista taulua, se on vaan mendokusee eli kauhee vaiva ja harvoin sitä jaksaa alkaa vääntämään. Täällä voit paiskoa tikkaa tauluun, siemailla Asahia ja kone laskee kaiken puolestasi ja lopussa Sami voittaa! ^^ Kuvassa Hansin tyyli näyte.

 Harajukun Starbucksin kattoterdellä kahvittelemassa.

Yakiniku! Pöydässä on integroitu grilli ja siinä paistellaan erilaisia lihoja ja hengaillaan ja syödään rauhassa hyvässä seurassa. Vedettiin tabehodai eli all you can eat. Kustansi muistaakseni noin 15 euroa. EHDOTON kokemus Tokiossa! Tähän kylkeen saa myös edullisesti nomihodain, mutta oltiin arkena liikenteessä niin tällä kertaa jäi välistä.

 Matkalla johonkin Shinjukussa.

 Running sushi.

Yhden kerran olen salillekkin raahautunut, mutta oli niin surkea sali ettei paljoo nappaa mennä sinne uudestaan. Pitää koittaa keksiä joku toinen, ettei vallan rapistu (ei oikeestaan kiinnosta yhtään, ei täällä ees fiilistellä muskeleita samalla lailla kun lännessä, mutta yritän silti...) Eilen olin Izakayassa Keikon kanssa, ketä kuvailisin Nipponin söpöimmäksi tytöksi~ Oli tosi hauskaa ja juttua riitti, nimittäin Keiks solkkaa hyvin enkkua, wuhuu! Ensi perjantaina Nihon Universityn vapaaehtoset eli meiän luokassa vierailevat natiivit keskustelukumppanit järjestää Welcoming partyt Shinjukussa. Siitä se viikonloppu lähteekin sitten taas eskaloitumaan! And I love it! Nyt läksyjä ja muutenkin säntillistä elämää perjantaihin asti.

Ugh! -Z